|
Alivalotettuja kuvia tulevaisuudesta catalogue text for Backlight 05 - 7th International Photographic Triennial in Tampere, Finland Martin Breindl, 2005 |
|
1st curatorial meeting in Tampere, May 5th - 9th, 2005; photos and collage: Petri Nuutinen |
|
1990-luvun alussa monet teoreetikot ennustivat valokuvan kuolevan digitaali- ja nettimedian nousun seurauksena. Tosiasiassa totuus on päinvastainen: näiden viestintämenetelmien käyttö on aiheuttanut valtavan kasvun valokuvien tuotannossa. Nykypäivänä ylitsemme suorastaan hyökyy otettujen ja julkaistujen kuvien tulva jatkuvana ja loppumattomana virtana. Valokuvaus on vahvemmin elossa kuin koskaan. Tarkkaavaiset havainnoijat ovat kuitenkin huomanneet uusien teknologioiden aiheuttaneen tuntuvia muutoksia valokuvauksessa. Valokuvien tuottaminen ei silti ole tässä kiintoisinta, vaan se, kuinka niitä käytetään. Edelleen elävän "perinteisen valokuvauksen" (yksittäiset kuvat tai kuvasarjat) ohella valokuvat ovat lisääntyvässä määrin mukana erilaisissa monisyisissä taiteellisissa tuotannoissa: niitä käytetään installaatioissa, performansseissa ja tila-aikataiteessa; valokuvia löytyy nettipäiväkirjoista ja internet-taideprojekteista; kuvia hyödynnetään virtuaalitodellisuusympäristöissä ja digitaalisessa videossa jne. "Perinteisen" valokuvauksen tulkinnassa keskitytään nykyään yhä vähemmän siihen, mitä itse kuvassa on. Meidän on pohdittava, miksi taiteilija on valinnut "kehystää" juuri tietyn osan todellisuutta tai miksi hän on rakentanut todellisuuden juuri tähän kehykseen. Tämänkaltaiset kuvat saattavat viitata rajauksiensa ulkopuoliseen todellisuuteen, joka kuitenkin jää piiloon katsojalta. Kuvien "sisältö" jota voimme analysoida, tulkita ja arvioida, näkyy aivan silmiemme edessä: se on kuvassa, siihen rajattuna, ei koskaan ulkopuolella. Valokuva joka toimii osana erilaisia taiteen ilmentymiä, on murtautunut ulos kehyksistään, ovatpa ne sitten todellisia tai kuviteltuja. Se ei enää ilmennä tai luo todellisuutta itsessään, vaan on muodostunut osaksi uutta todellisuutta jota muokkaa ympäristö ja kontekstin käyttö. Tällaiset kuvat kieltäytyvät tuottamasta "sisältöä" rajojensa sisällä. Ainoa tapa jolla voimme lukea ja tulkita niitä, on seurata sitä suhteiden verkkoa joilla ne liittyvät ulkomaailmaan. Näin ollen meidän on aina vain tärkeämpää ymmärtää kontekstin, mediaympäristön ja ilmiöiden käsitteellisen taustan merkitys. Jos tutkimme näitä kuvia vain valokuvauksen kautta, meiltä jää saavuttamatta suuri osa niiden taiteellisesta sisällöstä ja merkittävyydestä. Emme myöskään pääse pitkälle jos jätämme kuvien arvioinnin pelkästään mediateoreetikoille. Päättämällä käyttää valokuvaa osana mitä tahansa projektia taiteilija samalla hyväksyy kyseisen median olennaiset muodolliset ja esteettiset ehdot ja lähtökohdat: hän saattaa muokata tai rikkoa näitä ehtoja, mutta hän joka tapauksessa käyttää niitä työssään. Tarvitsemme siis (vähintään) kaksi silmää arvioidaksemme taideteoksen laatua: "valokuvaussilmän" ja "kontekstisilmän". Kyklooppikatseen aika on ohi. Maailmasta in tullut kompleksinen, kuten on tullut taiteestakin – usein jopa siinä määrin, että se on vaikeaa kohdata yksin. Taiteilijat ovat reagoineet tähän kompleksisuuteen eri tavoin: tekemällä tutkimustyötä, luomalla verkostoja ja yhteyksiä toisiin taiteilijoihin, tekemällä yhteistyötä. On meidän aikamme osallistua. Perinteinen kuratointi ei riitä enää tulevaisuudessa tärkeiden taiteellisten esityksien ja töiden löytämiseksi. Backlight 05 on aktiivisesti pyrkinyt lähestymään tätä tehtävää uudella tavalla. Ensimmäinen askel oli kutsua erilaisten taustojen omaavia osaajia järjestämään museokeskus Vapriikissa pidettävää näyttelyä "Untouchable Things – Koskettava tavoittamaton". Tavoitteena ei ollut ainoastaan kutsua koolle valokuvauksen kuraattoreita eri puolilta Eurooppaa vaan myös se, että heidän taustansa ja erityisalueensa poikkeaisivat toisistaan. Ensimmäisessä kuraattorien tapaamisessa Tampereella kohtasivat toisistaan poikkeavat mielipiteet ja eri alojen perehtyneisyys. Tavoittelimme yhteisen kunnioituksen hengessä saavuttavamme tasapainoisen kokonaisuuden "kuratoiduista osista" (jotka järjestäjät olivat etukäteen itse koonneet) sekä "valituista osista" (jotka oli valittu hakemuksiaan lähettäneiden taiteilijoiden töistä). Neljän päivän kiihkeiden väittelyiden jälkeen meille jäi vieläkin selvittämättömiä asioita, joten päätimme jatkaa keskustelua näyttelyn muodosta ja sisällöstä sähköpostilistan avulla. Luova kommunikaatio ei ole helppoa sähköpostitse. Tällaisessa verkostossa toimivien on oltava valmiita muuttamaan totuttua viestintätapaansa. Vasta sitten sähköpostilista voi muuttua pelkästä organisaatiovälineestä luovan työn ja viestinnän mahdollistavaksi apukeinoksi, joka ei tosin korvaa henkilökohtaisia tapaamisia. Pääsimme hyvään alkuun, vaikka koimmekin takaiskuja, väärinkäsityksiä ja – tulkintoja. Kaikki nämä yhteenotot, väittelyt ja keskustelut todistivat että meidän on opeteltava uusi, vielä harvoin käytetty kieli, jolla käsittelemme tulevaisuuden tavoitteita ja taiteellisten esityksien eri muotoja. Toisaalta hyväksymällä ettemme vielä tiedä tarpeeksi voimme avautua paremmin taiteen kokemiselle. Jumittuneiden asenteiden ja näkemysten välttäminen on tie todelliseen ymmärrykseen. Taide (mukaan lukien valokuvaus) on nykyään osana jokaista elämämme aluetta. Taide muuttuu hitaasti mutta varmasti "tuotteesta" "projektiksi" joka voi sananmukaisesti sulkea sisäänsä kaiken inhimillisen toiminnan. Todellinen kuratointi ei arvioi "taidetuotteita" vaan osallistuu itse taiteelliseen toimintaan. Koska kenelläkään yksittäisellä ihmisellä ei ole hallussaan kaikenkattavaa asiantuntemusta, emme voi toimia yksin. Meidän on jaettava tietomme ja kokemuksemme. Tulevaisuuden kuvat ovat vielä alivalottuneita. Pankaamme ne takaisin kehitteeseen ja kokoontukaamme ympärille seurataksemme mitä tapahtuu. Katsotaan ja puhutaan toisillemme siitä mitä näemme. Käännös: Kati Kaartinen |
|
Hinnasto: Backlight 05 - 7th International Photographic Triennial in Tampere, Finland, Tampere: Valokuvakeskus Photographic Center Nykyaika, 2005 |